Astelin rivakasti eteenpäin vaalealla ja rauhallisella käytävällä. Ruokala ei ollut kaukana, sillä maitovalaan kokoisella aluksella oikeastaan mikään ei ollut kovin kaukana. Poistin turhia hälytyksiä yksi kerrallaan, epätyypillinen tietomurto saisi odottaa, kunnes kaikkien aluksella olevien status oli tarkistettu. Seinällä näkyi siellä täällä nyt jo tutun oloisia palojälkiä. Ne olivat joko vaakasuoria tai pystysuoria, aina linjassa sen … Jatka artikkelin 0x57 lukemista